Aurinkoinen aamu ja perinteiset rituaalit ennen rantaan lähtöä. Seuralla huomasimme sään muuttuneen aiemmista. Nyt tuuli melko hyvin heti aamusta. Kipparikokouksessa sanottiin, että päivä menee suunnitellun aikataulun mukaan ja ensimmäinen lähtö on klo 12.

Veneet kuntoon ja vähän aikaa chillailua ennen kamojen vaihtamista päälle ja veneen laittamista veteen. Laituria täällä ei ole, joten liikkeelle on lähdettävä saman tien.

Olimme vähän aikaisessa liikkeellä ja olimme rata-alueella 45 min ennen aiottua lähtöä. Ulkona tuuli oli jo 7 m/s ja  aallokko yli metrin. Odottelimme lautakunnan puuhastelujen alkamista ja sitä sitten saatiikin odottaa. Tuuli alkoi nousemaan ja samalla nousi myös aallonkorkeus. Ajankuluksi kokeilimme veneen säätöjä ja totesimme niiden olevan niin hyvät kuin me osaamme ne laittaa. Ison aallon ajotekniikka on ison haaste. Sitä ei Suomessa pääse juuri harjoittelemaan. 

Lähtölaskenta pantiin liikkeille mutta keskeyttivät sen kun pin-end ei pysynyt ankkurissa ja taas hierottiin asiaa melko pitkään. Lopulta hekin saivat kamat pysymään pohjassa paikallaan ja meille lähtö aikaiseksi. 

Saimme ihan hyvän lähdöt vapaista tuulista ja saimme veneen kulkemaan melko hyvin aallokosta läpi. Muutaman kerran putosimme aallon päältä ja tuntui, että masto menee pohjasta läpi. Ylälipulla olimme hyvin joulossa mukana ja asettelimme spinukamoja paikoilleen. Tuuli oli noussut kymppiin ja aallokko vielä korkeammaksi. Kyttäsimme edessä olevan veneen liikkeelle lähtöä ennen spinun nostoa ja huomasimme ympärillämme olevien venekuntien vaihtavan lajia purjehduksesta avomeriuintiin. Edessä oleva vene ei ehtinyt saada spinua ylös kun hekin päättivät siirtyä tähän uuteen lajiin, josta näytti tulleen melko suosittua. Juuri ehdimme väistää tätä edessämme kaatunutta ja totesimme pahimman vastustajammekin olevan turtlena, joten päätimme jättää spinun alas. Surffailimme pitkiä vetoja pelkillä ajopurjeilla ja kiersimme alamerkin ohittamalla pari pystyssä pysynyttäkin venettä. Toinen kryssi oli pitkälti vain vauhdin ylläpitämistä, jotta pääsi aalloistä läpi. Meidän isompi miehistömassa edesauttoi tässä, kun saimme pitää isoa vedossa kaiken aikaa. Joillakin oli ongelmia pelkän fokan kanssa ison paukutellessa aukinaisena. Pari sijaa taas kryssillä ja lenssi samalla taktiikalla kuin edellinen. Lenssillä käännöksen kanssa oli vähän haasteita ja ajauduimme pikkasen pitkäksi, jolloin pari venettä pääsi suoremmalla linjalla meidän ohi. Siitä huolimatta tästä tuli meidän paras lähtö tähän regattaan. 

8 venettä keskeytti, kuusi mastoa poikki, kaksi puomia poikki, jokunen spinupuomi poikki. Osalle aiemmista kisoista tuttu Gary sai kaatumisessaan haavan jalkaansa kölistä, joka vaati tikkausta rannassa. Tästä voidaan siis päätellä, että AUSsi veneessä on sääntöjen vastainen köli.

Koska meillä oli välineet kunnossa, menimme uima-altaalle chillailemaan kuuman kisapäivän jälkeen.

Huomenna on MM-kisojen mittauspäivä uusille veneille ja muille välipäivä. Saatamme jopa lähteä harrastamaan turismia ja tutustumaan vanhaan kaupunkiin.

Illalla oli mahtava illallistapahtuma lahden toisella puolella. Tästä saatiin kuulla jenkeiltä seuran uima-altaalla lötkötellessämme. He olivat kuulleet asiasta jostain toisaalta. Kilpailijoille ei asiasta ollut suoraan tiedotettu seremonia paikan vaihtumisesta. Puheita, torvisoittokuntaa, lippuparaatia ja live-esityksiä ja sitten ruokailua. Iso lautasellinen katkarapurisottoa ja kylkiäisiä, niin sillä pärjäisi hyvin aamiaiselle saakka.

 

Masterit ja SA:t päättyi tähän. Lisää tarinaa MM-kisoista omalla otsikolla. 

Aamu alkoi aurinkoisena taas. Aamiainen perinteisen mallin mukaan. Kamat kasaan ja rantaan. Vene valmiiksi ja odottelua tuttujen kanssa rupatellessa. Odotellessa korjasin ohimennen Tom Allenin taktikin kun hän paikkaili eilisen päivän reikiä toisista veneistä.

Kipparikokouksessa ilmoitettiin, että ampuvat rantalykyn, koska ei tuule. Iltapäiväksi odotetaan tuulen nousevan ja ehtisimme ajaa yhden lähdön. Kertoivat myös varautuvansa siihen jos menee niin myöhään rantaan tulo, että on pimeää, niin veneet hinataan rantaan.

12.30 pidettiin uusi info ja kerrottiin tuulen heräilevän joten veneet vesille. Lähtö olisi 14.30. 

Olimme hyvissä ajoin rata-alueella ja kokeilimme uusien säätöjen istuvuutta. Tuntui paremmalta kuin eiliset säädöt. Lähtöä alettiin pyörittämään ajallaan, mutta alueella oli aika voimakas laskuveden virtaus takaa ja iso osa fleetistä ajautui väkisin yli seuraten yleinen takaisinkutsu. Seuraavaa yritystä odoteltiinkin puoli tuntia, koska tuuli alkoi hakea uudelleen suunta siftaten oikealle.

Lähdössä tuli taas sama ongelma. Virta vei veneet yli linjan. Kolmas yritys laitettiin heti uudelleen käyntiin. Tällä kerralla otettiin musta lippu avuksi hillitsemään innokkaimpia. Lähtö saatiin käyntiin vain viiden veneen varastaessa. 

Tuuli nousi ekan kryssin aikana vähän ollen 6 m/s. Ajoimne oikean reunan kautta leikkarille ja huomasimme taas unohtaneemne virran vaikutuksen. Tällä kertaa ajoimme reilun 100m liian pitkälle ja laskettelimme alas merkin kiertoon. Lensillä sai pumppailla spinulla koko ajan ja pääsimme ajamaan pitkiäkin surffeja. Alalipulla otimme portin vasemman poijun kiertääksemme ja ohitimme siinä pari venettä. Toisella kryssillä menimme taas oikean kautta varoen ajamasta liian pitkälle. Ei aivan onnistunut, mutta paremmin kuin edellisellä kerralla. 

Toisella lenssillä surffailu jatkui, mutta tuulen kääntyessä lisää oikealle hävisimme muutaman sijan aivan maaliviivaa ennen kun leikkasimme liikaa vasemmalle ja tuuki kääntyi myös sinne lopussa. Näin jiipin jälkeen ajoimme taas lähes lenssiä oikean fleetin jatkaessa suoraan maaliin.

Keula kohti rantaa ja siellä varusteet pesuun hämärtyvässä illassa. Tästä tuli todella pitkä päivä vaikka ei ollutkaan kuin yksi lähtö.

Aamu valkeni poikkeuksellisesti pilvisenä mutta lämpimänä. Aikataulua oli muutettu siten, että kipparikokous olisi jo kahdeksalta ja eka lähtö kympiltä. Briiffi oli ajoillaan, mutta merellä oli ukkosta ja lykkäsivät vesille lähtöä reilun puolituntia. Veneiden laskua oli auttamassa parikymmentä paikallista nuorta kadettikoululaista, joten veneet meni veteen sujuvasti.

Ajelimme letkassa rata-alueelle ja kokeilimme trimmejä vallitsevaan olosuhteeseen. Tuuli 2-4 m/s, siftaili 30 astetta ja pitkä maininki eilisen jäljiltä. Lisäksi jossain kohtaa huomasimme syvän veden rajalla alkaneen voimakkaan virran tuulen suunnasta. Monella toisellakin oli haasteita päästä kiertämään ylämerkki ja levittäjä ja kaikki eivät edes onnistuneet siinä sääntöjen mukaisesti. Mekin teimme puolen tusinaa korjausvendaa ennen kuin pääsimme poijujen ohi. 

Lenssillä koitimme pysyä syvässä vedessä ja myötävirrassa mahdollisimman pitkään. Toinen kryssi otettiin matalamman veden kautta terävämmässä aallokossa ilman sen parempaa sijoitusten muutosta. 

Toiseen lähtöön kaikki olivat päättäneet lähteä pin-endistä sillä seurauksella, että siitä tuli yleinen takaisin kutsu. Korjasivat linjaa pikkuisen ja seuraava yritys onnistuikin kunnolla. Me tosin tapoimme vauhdin puoli minuuttia ennen paukkuja ja virta painoi meidät fleetin alle ja jäimme melko kauas ennenkuin pääsimme vapaasti ajamaan. Yleinen taktiikka oli matalikon kautta pitkälti yli paaran leikkarin ja sieltä poikittain virran läpi lähemmäs lippua. Näytti vähän siltä että styyran veneet eivät liikkuneet ollenkaan kun ajoivat suoraan virtaa vastaan.

Lopputulos oli samaa luokkaa ensimmäisen lähdön kanssa. Iso ongelma oli saada vauhtia veneeseen olemattomassa tuulessa jotta virta ei ota määräysvaltaa veneen kulusta.

Illalla korjasin meidän lainakompassin jotta saadaan taktiikka-osio ja kello toimimaan. Helpottaa kummasti, kun ei tarvi kompassin näyttämässä laskea kulkusuuntaa.

 

Huomiseksi täytyy keksiä jotain uutta...

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Maukkaan hotelliaamiaisen jälkeen rantaan tekemään veneen puute lista kuntoon. Lisää painoja veneeseen, kompassin jalka kiinni, vanttien max. kireyden sinetöinti ja muutamia köysiä vaihtoon.

Paikalliset handy-manit oli aloittaneet veneen fixsaamisen, mutta se oli uskomatonta nysväämistä. Puolen tunnin työhön saivat käytettyä koko päivän. Ensimmäinen haaste oli kompassin jalan kiinnittäminen. Yrittivät laittaa sitä mastoon, mutta eihän se sopinut, koska veneessä oli linkku-mallinen kiki. Pyysimme heitä kiinnittämään kiinnityslevyn etupulpettiin kiinni, jolloin se olisi sellaiseessa paikassa, ettei kompassi lennä jonkkaan jossain vendassa. Laittoivatkin sen hyvään paikkaan kiinni koneruuveilla ohuehkoon lasikuituun. Ainoa huono puoli asennuksessa oli, että heillä ei ollut koneruuveihin sopivia muttereita ja jalka oli todella löysästi kiinni. Pyysimme heitä etsimään sopivat pultit muttereiden kanssa ja vielä aluslevyt tukemaan asetelmaa. Noin tunnin päästä kompassin jalka oli kiinni luotettavalla tavalla ja pääsimme seuraavan ongelman kimppuun, joka oli pysähtynyt kokonaan. Miten saadaan kahdesta 4,5kg:n ja yhdestä kilon lyijyistä 6,5kg rakennettua. Parhaimmillaan asiaa oli ratkomassa 8 paikallista ilman ratkaisua. Pyysimme veneen vuokrannutta kaveria tulemaan tulkkaamaan ohjeet heille. Katkaiskaa toinen iso paino kahteen osaan jolloin olemme riittävän lähellä. Kiinnittäkää molemmat painot laatikoihin pulteilla, jolloin mittamies hyväksyy asennukset riittävän pysyväksi. Jonkin ajan kuluttua tämäkin saatiin ratkaistua. Vielä puuttui pelastusliivit ja aamulla saimme hyväksytyn pelastusköyden, joten saatoimme jopa päästä harjoituspurjehdukseen mukaan.

Kölifalli oli 10mm köyttä mutta köyden pujottelu oli tehty vääriin. Vaihdoimme ohuemman köyden tilalle ja oikein pujotettuna saimme nostimen toiminnan paremmaksi. Omgelmana oli kuitenkin vanhojen nickeleiden ongelma. Tiukoilla vanteilla kölilaatikko taipuu ja puristaa kölislotin niin kiinni, että köli ei tahdo liikkua omalla painolla alas. 

Päätimme lähteä kokeilemaan venettä harjoituspurjehdukseen, mutta myöhästyimme siitä. Kävimme kuitenkin ulkona pyörahtämässä jotta saatiin kokeiltua säätöjen toimntaa. Ulkona oli loistava keli. 7 m/s tuulta ja iso aallokko. Spinulla oli kiva pumppailla venettä plaaniin. Emme pyörineet siellä kauaa, jotta ehtisimme käydä hotellilla suihkussa ja tulla takaisin avajaisiin.

Avajaiset oli hienosti järjestelty. Laivaston iso herra piti puheen paikallisella kielellä, ILCAn presidentti Dave Starck piti toisen englanniksi ja välillä kuunneltiin kansallislaulua ja muuta humppaa liveorkesterin esittämänä. Kaikista osallistuvista maista tuotiin liput aakkosjärjestyksessä saliin. Arttu toimi ansiokkaasti meidän lipunkantajana.

Avausseremonioiden jälkeen oli tarjolla sormisyömisiä ja erilaisia virvokkeita. Niitä oli niin riittävästi, että emme edes käyneet erikseen illalla syömässä.

 

Aurinkoinen aamu ja lämmintä. Olimme heräilleet normiaikoihin useamman kerran ja pakottaneet itsemme uudelleen nukkumaan jotta päästään aamiaiselle klo 7.00. Aikaeroa Suomeen on 7 tuntia, joten pään rytmitys tähän aikaan vie muutaman päivän.

Hotellin aamiainen oli sinänsä kelvollinen mutta annokset olivat melko vaatimattomia. Munakkaan sai kyllä vaikka millä täytteillä, mutta vain yhdellä kananmunalla. Niistä oli pulaa. Kahvi oli hyvää, mutta onhan nämä myös kahvinkasvattajia, joten sitäkin varmasti riittää.

Brekkarin jälkeen huoneisiin keräilemään kamoja kasaan ja Uber-kyydillä rantaan. Ei ainakaan ekana aamuna haluttu lähteä etsimään pursiseuraa toista kilometriä kävellen.

Matkalla katselimme katujen olevan useista paikoista veden vallassa ja kuskilla oli haasteita päästä pikkujärvistä läpi. Lopulta selvisi, että kadut ovat niin matalalla mereen nähden, että nousuvesi nostaa meren kaduille säännöllisesti. Luultavasti tämäkin niemi aikanaa vajoaa mereen, jos eivät ota oppia vaikka hollantilaisilta veden pitämisestä poissa.

Seuralle päästyämme tutustuimme ensin alueeseen ja löysimme veneparkin. Muutamia tuttuja tuli heti vastaan. Vuorkavenettä emme heti löytäneet, mutta saimme ohjeet mennä kilpailutoimistoon rekisteröitymään. Sieltä löytyikin ILCAn Laura ja kuulumisten vaihdon jälkeen alkoi asiat selkeytymään. Kulkuluviksi rannekkeetkäteen ja tervetuliaislahjat mukaan ja sitten takaisin veneparkkiin etsimään pelivälinettä itsellemme. Kisapaidoissa oli otettu huomioon ulkomaalaiset, kun niihin oli painettu paikallinen merikortti, jotta osaamme kulkea oikein kivikkojen ohi.

 

Gustavo Tamayo oli kaveri, joka oli hoitanut vuokraveneitä ja hänet löydettyämme saimme tietää myös meidän veneen. Veneemme oli reilut 30 vuotta vanha nikkeli. 

Pikainen tarkastus veneen kunnosta ja korjaus- ja puutelista Gustavolle. kaikki luvattiin hoitaa parin tunnin sisällä kuntoon. 

Seuraava etappi olikin purjeiden löytäminen. Kyselimme jenkeiltä niitä ja tarjottiin useampaakin settiä, mutta kaikissa oli väärät nimet. Lopulta löytyi oikeakin kaveri, joka tiesi meidän purjeet ja pääsimme aloittamaan mittaukset purjeiden kanssa. Mittaus oli nopea, lakanat levälleen filmien päälle ja leimat puumerkkeineen kulmaan ja valmista oli. Ei jonottamista, riittävästi henkilöstöä joka purjeelle erikseen ja leimaaja kävi iskemässä merkinnät jokaiseen purjeeseen.

Takaisin veneen luo ja odottelemaan veneen korjauksien valmistumista. Ei ollut tapahtunut mitään, joten menimme tauolle seuran ravintolaan varjoon istumaan ja ravitsemaan itseämme. 

Muutama tunti lisää ja alkoi joitain tavaroita löytymään. Laitoimme maston pystyyn ja Sakke viritteli mastoa Artun kanssa. Tällä kertaa homma meni suhteellisen nopeasti.

Saatuamme loput turvavarusteet, menimme veneen tarkastukseen ja punnitukseen. Vene oli 12,5 paunaa alipainoinen ja turvaköysi väärää materiaalia.Lisäksi me emme olleet vielä saaneet pelastusliivejä, joten homma jäi kesken.

Gustavo oli lähtenyt pois, joten Sakke laittoi puutteista listan sähköpostilla. Hän lupasi, että kaikki hoituu kyllä huomenna. Saas nähdä kuin äijien käy. Odotellessamme istuimme pursiseuran kuppilassa tasaamassa nestetasapainoa,  kun melko nopeasti nousi rantaa pitkin tumma pilvi meidän päälle ja alkoi suhteellisen voimakas sade ja ilma jäähtyi paljon mukavammaksi. Seurasimme samalla tuulen käyttäytymistä ja huomasimme tuulen kääntyvän täydet 360 astetta tämän pilven aikana. Voimakkuuskin vaihteli 0-6 m/s:ssa. Sade oli melko pian ohi ja Gustavoa ei näkynyt rannalla, joten päätimme panna veneen pakettiin ja lähteä hotellille. Uber haki meidät portilta.

Hotellilla suihkuun ja iltapalalle naapurissa olevaan italialaiseen trattoriaan. Oli todella maukas lätty ja pari paikallista lageria kylkeen, niin jaksaa nukkua aamiaiselle saakka.