Aurinkoinen aamu ja lämmintä. Olimme heräilleet normiaikoihin useamman kerran ja pakottaneet itsemme uudelleen nukkumaan jotta päästään aamiaiselle klo 7.00. Aikaeroa Suomeen on 7 tuntia, joten pään rytmitys tähän aikaan vie muutaman päivän.

Hotellin aamiainen oli sinänsä kelvollinen mutta annokset olivat melko vaatimattomia. Munakkaan sai kyllä vaikka millä täytteillä, mutta vain yhdellä kananmunalla. Niistä oli pulaa. Kahvi oli hyvää, mutta onhan nämä myös kahvinkasvattajia, joten sitäkin varmasti riittää.

Brekkarin jälkeen huoneisiin keräilemään kamoja kasaan ja Uber-kyydillä rantaan. Ei ainakaan ekana aamuna haluttu lähteä etsimään pursiseuraa toista kilometriä kävellen.

Matkalla katselimme katujen olevan useista paikoista veden vallassa ja kuskilla oli haasteita päästä pikkujärvistä läpi. Lopulta selvisi, että kadut ovat niin matalalla mereen nähden, että nousuvesi nostaa meren kaduille säännöllisesti. Luultavasti tämäkin niemi aikanaa vajoaa mereen, jos eivät ota oppia vaikka hollantilaisilta veden pitämisestä poissa.

Seuralle päästyämme tutustuimme ensin alueeseen ja löysimme veneparkin. Muutamia tuttuja tuli heti vastaan. Vuorkavenettä emme heti löytäneet, mutta saimme ohjeet mennä kilpailutoimistoon rekisteröitymään. Sieltä löytyikin ILCAn Laura ja kuulumisten vaihdon jälkeen alkoi asiat selkeytymään. Kulkuluviksi rannekkeetkäteen ja tervetuliaislahjat mukaan ja sitten takaisin veneparkkiin etsimään pelivälinettä itsellemme. Kisapaidoissa oli otettu huomioon ulkomaalaiset, kun niihin oli painettu paikallinen merikortti, jotta osaamme kulkea oikein kivikkojen ohi.

 

Gustavo Tamayo oli kaveri, joka oli hoitanut vuokraveneitä ja hänet löydettyämme saimme tietää myös meidän veneen. Veneemme oli reilut 30 vuotta vanha nikkeli. 

Pikainen tarkastus veneen kunnosta ja korjaus- ja puutelista Gustavolle. kaikki luvattiin hoitaa parin tunnin sisällä kuntoon. 

Seuraava etappi olikin purjeiden löytäminen. Kyselimme jenkeiltä niitä ja tarjottiin useampaakin settiä, mutta kaikissa oli väärät nimet. Lopulta löytyi oikeakin kaveri, joka tiesi meidän purjeet ja pääsimme aloittamaan mittaukset purjeiden kanssa. Mittaus oli nopea, lakanat levälleen filmien päälle ja leimat puumerkkeineen kulmaan ja valmista oli. Ei jonottamista, riittävästi henkilöstöä joka purjeelle erikseen ja leimaaja kävi iskemässä merkinnät jokaiseen purjeeseen.

Takaisin veneen luo ja odottelemaan veneen korjauksien valmistumista. Ei ollut tapahtunut mitään, joten menimme tauolle seuran ravintolaan varjoon istumaan ja ravitsemaan itseämme. 

Muutama tunti lisää ja alkoi joitain tavaroita löytymään. Laitoimme maston pystyyn ja Sakke viritteli mastoa Artun kanssa. Tällä kertaa homma meni suhteellisen nopeasti.

Saatuamme loput turvavarusteet, menimme veneen tarkastukseen ja punnitukseen. Vene oli 12,5 paunaa alipainoinen ja turvaköysi väärää materiaalia.Lisäksi me emme olleet vielä saaneet pelastusliivejä, joten homma jäi kesken.

Gustavo oli lähtenyt pois, joten Sakke laittoi puutteista listan sähköpostilla. Hän lupasi, että kaikki hoituu kyllä huomenna. Saas nähdä kuin äijien käy. Odotellessamme istuimme pursiseuran kuppilassa tasaamassa nestetasapainoa,  kun melko nopeasti nousi rantaa pitkin tumma pilvi meidän päälle ja alkoi suhteellisen voimakas sade ja ilma jäähtyi paljon mukavammaksi. Seurasimme samalla tuulen käyttäytymistä ja huomasimme tuulen kääntyvän täydet 360 astetta tämän pilven aikana. Voimakkuuskin vaihteli 0-6 m/s:ssa. Sade oli melko pian ohi ja Gustavoa ei näkynyt rannalla, joten päätimme panna veneen pakettiin ja lähteä hotellille. Uber haki meidät portilta.

Hotellilla suihkuun ja iltapalalle naapurissa olevaan italialaiseen trattoriaan. Oli todella maukas lätty ja pari paikallista lageria kylkeen, niin jaksaa nukkua aamiaiselle saakka.